Moni on kysellyt kuinka paljon tippiä Vegasissa tienaa, miten paljon tippiä pitäisi antaa, keitä pitäisi tipata, minkä verran ja miksi. Kuka antaa tippiä ja kuka ei?

Yhteenkään kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta; kaikki riippuu niin sanotusti kaikesta.

Nyrkkisääntönä voisin sanoa, että lähes kaikki palveluammatissa toimivat ihmiset saavat toimeentulonsa tipeistä. Tissiklubien työntekijät tekevät suurta palvelusta ihmiskunnalle, joten heitä pitää tipata runsaasti!

Pokeridiilerit senkun jakavat korttia ja badbeattia badbeatin perään.

Vegasissa systeemi on se, että pokeridiilerit saavat pitää omat tippinsä. Muissa peleissä tipit menevät yhteiseen pottiin, joka jaetaan kaikkien kesken.

1998, kun muutin tänne, niin pokeridiilerin peruspalkka oli $5 per tunti, nyt lähes kahdentoista vuoden jälkeen se on jo huimat $7 per tunti. Ja sen päälle tipit. Eli hip hip hurraa!!! Jos joku ei ymmärtänyt sarkasmia, niin se oli siellä hipin ja hurraan välissä.

Tippien määrä ei ole noussut, itse asiassa päinvastoin.

Yksi matemaattisesti varmasti erittäinkin lahjakas pelaaja juuri pari päivää sitten laskeskeli:”Sä diilaat noin 40 kättä tunnissa, kahdeksan tuntia ja dollari per potti, 320 per päivä!” Jaahas. Montakos kättä jaetaan tauoilla? Joita nyt sattuu olemaan monesti enemmän kuin pöytiä. Eli tässä puolitettiin odotusarvo heti. Sen lisäksi pitää ottaa "stiff-factor" mukaan laskuihin.

Dollari per potti, ja erittäin usein ei edes sitä. Ajat ovat ankarat, mutta ikävältä tuntuu, kun jakajan työpanosta ei juurikaan arvosteta. Jos diileri on täysi sähläri, eikä jaksa kiinostua pelinhoidosta -mahdollisesti katselee telkkarista, voittaako hänen joukkueensa koris- tai futismatsin- en itse antaisi penniäkään tippiä. Toki itse pelatessani annan tippiä kai hiukan liikaakin, mutta hyvälle diilerille annan enemmän, ei siitä syystä, että voitin hyvän potin, vaan siitä syystä, että hän on minua palvellut puoli tuntia erittäin hyvin.

"Stiffejä" eli tippiä antamattomia ihmisiä on paljon. Aikanaan maailman rikkain mies eli Bill Gates pelasi $3-6 limitti pokeria Miragessa. Stiffasi kaikkia. Joku oli kysynyt häneltä jälkeenpäin, että miksi et tipannut edes tarjoilijoita tai mitään muutakaan henkilökuntaa. Vastaus oli: ”Tämähän on Vegas, ja kaikki on ilmaista!”

Ymmärrettävistä syistä herra Gates oli saanut "täyden compin" - eli ilmaisen matkan, ruoan ja majoituksen. En tiedä tarkkaan hänen taustaansa, mutta ilman googleakin luulisin, että hän on jokseenkin pohjoisamerikkalainen ja ehkä joskus ollut mahdollisesti tilanteessa, jossa palvelushenkilökuntaa on muistettu palvelurahalla. No, Bill Gatesia palvellessaan Vegasin ihmiset tietysti tekevät töitään ilmaiseksi. It is Vegas and it is all free!!!

Kun Bellagio aukesi, niin olin innoissani (kesti noin 3 päivää), että kiva kun pääsen jakamaan korttia kaikille kuuluisille pelaajille. Muistakaa tämä; pokeria ei ollut silloin vielä televisiossa. Jotkut pelaajat käyttäytyivät hyvin, jotkut huonommin. Yksikin henkilö hyppäsi pöydän päälle tanssahtelemaan muutaman olusen juotuaan. En viitsi sanoa suoraan, mutta nimikirjaimet ovat JH-T. Tai jotain sinnepäin.

Suomessa kaikki pokerinpelaajat ( muutamaa kitisevää kakaraa huomioimatta ) olivat aina  herrasmiehiä. Muistelin kaikkia hauskoja heppuja, kuten Seppoa, Aria, Jussia, Juhaa, Jeremiasta, Akia ja kaikkia muitakin, joitten nimiä en juuri tähän hätään muista. Tippikulttuuri oli erilainen, mutta pelaajat sentään osasivat käyttäytyä kuin aikaihmiset. Siis ainakin joskus.

Täällä Vegasissa nopeasti ymmärsin, miksi kukaan ei vapaaehtoisesti mennyt jakamaan "isoja pelejä". Mitä suurempi peli, sitä pienempi tippi. "Siperia opettaa" - tässä tapauksessa hiukan lämpimämpi paikka.

Monesti olen toivonut mielessäni pelaajia hiukan kuumempaan paikkaan... suoraan sinne, ja nopeasti! Ja, ei, ei minkään tippiä-antamattomuuden takia, vaan ihan siitä syystä, että jotkut vaan ovat olevinaan maailman napoja, vaikka oikea osoite on toisella puolella kroppaa, ja hiukan alempana.

Bellagion aikoina diilasin lähes kaikille ns. "suurille nimille". Hoh hoijaa, mikä mahtava saavutus elämässäni!

Monien diilerien inhoama Johnny"effing"Chan (diilereitten keskuudessa tunnettu stiffi ) antoi mulle kerran $25 tippiä sen takia, kun huokaisin hänen kiukunpuuskaansa ja sanoin kaiketi jotenkin äidillisesti, että Oh Johnny! (hän istui ykköstuolilla). Johnny on hiukan vanhempi kuin minä, mutta sen sijaan, että olisin rankaissut pikku lasta, onnistuin pitämään mölyt mahassa ja Johnny tuli paremmalle mielelle, ja jopa nauroi itselleen...

En halua mielelläni mainita ketään pelaajia nimeltä, ellei ole hyvää sanaa sanottavana. Gus Hansen kerran Aruballa toi mulle pari pussia salmiakkia, olihan se sellaista hollantilaista imitaatiota, mutta salmiakki-deprivaatiosta kärsineelle oikein kiva yllätys.

Yhtenä jouluna Daniel Negreanu käveli ympäriinsä Bellagion pokerihuoneessa, ja tiputti jokaisen diilerin taskuun "black-birdin" eli $100. Mä olin onneksi vapaalla silloin. Huokaus. Bad beat.

Hollywood julkkiksista muutama ns. iso tähti on ollut hiukan kitsas tipeissään. Niistä en viitsi edes puhua, poikasia ovat vielä, jokseenkin. Hämähäkkimies ja toinen upposi laivan mukana. Noh.

Eräänä iltana Bellagiossa olin lupautunut tuuraamaan high-limit supervisoria.Tiesin, että Suzie ja Carmen ( high-limit supervisor ) olivat jossain illanvietossa. En nyt sittenkään ollut ihan täysin sisäpiirissä, kun mut jätettiin töihin. Onhan se tietysti jokseenkin hyvä ja kunnioitettava asia, että jättivät isot pelit mun hoiteisiin, mutta silti olisin mieluummin mennyt pirskeisiin mukaan.

Puhelin soi, ja vastasin."Hei, täällä on Ben Affleck ja olen tulossa pelaamaan pokeria vähän ajan päästä, voitko säästää mulle paikan seuraavaan $100-200 nl pöytään?" Tässä vaiheessa mä olin lähes täysin varma, että mimmit ovat ottaneet pari lasillista kuohuvaista, ja ovat pistäneet jonkun jepen puhelimeen. Hyvä jäynä, vai mitä?

Onneksi en sanonut mitään sopimatonta, niin kuin mieleni olisi tehnyt. Jotain suuntaan: pirskatin ämmät, lopettakaa pelleily! Puhelimen toisessa päässä oli ihan oikeasti Ben Affleck.

No sitten jouduin puhumaan turvaosaston kanssa ja järjestelemään asioita. Miten sana pääsi ulos, että Ben oli pokerihuoneessa; en tiedä. Yhtäkkiä kaiteen takana oli vähintään sata ihmistä ja kaikki ottivat kuvia puhelinkameroillaan.
Ben oli tosi hauska tyyppi; minä hölösuuna kerroin hänelle, että melkein löin luurin lukkoon, kun luulin että tytöt tekivät mulle jekun. Ben naureskeli ja sanoi, että piti mun aksentista. Henkilökohtaisesti olisin pitänyt Benistä paljonkin, mutta harmikseni jouduin olemaan töissä, ja osoittamaan jonkinlaista ammattimaista suhtautumista tilanteeseen. Hyvä flirtti ja ihan täysin varma aviomies meni siinä hukkaan. Syvääkin syvempi huokaus!

Ben Affleck on erittäin sympaattinen ja mukava kaveri, hänellä ei ole minkäänlaisia "suuren Hollywood-oscarvoittaja-tähden elkeitä", päinvastoin. Poikamiespäivinään, ja jopa JLo'n kanssa seurustellessaan hän kävi Vegasissa usein. Tippiä hän antoi kaikille runsaskätisesti, enkä puhu edes mistään diilereitten tippaamisesta.

Hän antoi esimerkiksi tippiä PAD ( public area display )- henkilöille, suomeksi sanottuna kasinon siivoajille, jotka kiertävät kasinoa kaiken aikaa ja korjaavat kaiken roskan pois, jota asiakkaat jättävät jälkeensä; esimerkiksi stumppaavat tupakkansa marmorilattialle tai kokolattiamatolle tai muuten vaan heittävät roskansa lattialle, vaikka tuhkakuppi tai roskis olisi metrin päässä!

Kerrankin joku kai jokseenkin juopunut pelaaja hävitessään iski lasinsa lattiaan, ja PAD oli paikalla salamannopeasti. Ben oli nähnyt tilanteen ja vaikka ei ollut edes mitenkään edes kyseisessä tilanteessa mukana, heitti mimmille "black-birdin", sanoen: kiitos, teet todella hyvää työtä!

Telkkarista tuli jokin aika sitten dokumentti, jossa "paljastettiin" hyvät ja huonot tippaajat. Monet urheilijat, kuten esimerkiksi jokseenkin varakkaat Michael Jordan ja Tiger Woods (mitä mitä mitä ?????? tipit ovat sitten menneet johonkin muuhun suuntaan) olivat pahnan pohjimmaisina. Nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, eikös Michael Jordanillakin ollut jotain pientä säpinää avioliiton ulkopuolella?

Frank Sinatra, Mr. Blue Eyes, esiintyi Las Vegas Hiltonissa joskus 70-luvulla. Hän oli jättänyt autonsa ns. "valet-parkkiin". Parkkipoika juoksi autolle niin kovaa kuin ikinä pystyi, ja toi auton herra Sinatralle niin nopeasti kuin mahdollista. 70-luvulla dollari oli ns. normi tipata. Nykyään samasta dollarista on vaikeaa luopua, varsinkin jos se menee diilerille. 40 vuotta myöhemmin, dollari on kai jotenkin lisännyt arvoaan.

Frankie kysyi parkkipojalta: ”mikä on suurin tippi, jonka olet elämässäsi saanut?” ”Sata dollaria, sir.”

Frank kaivoi kuvettaan, ja antoi pojalle kaksi "riihikuivaa" sadan dollarin seteliä. Poika kiitti kauniisti ja oli poistumassa ns. takavasemmalle, kun herra Sinatra hihkaisi poitsun perään : "Kukas se oli, kun antoi satasen ?"

"It was you, sir."

Kiitokset, mahtijuttu taas kerran.

Näitä Sipun tarinoita on aina mahtavaa lukea. Kiitos!

Hyvät on tarinat joo ja casinon omistajilla pienet työvoimakustannukset.

Kasa katkeria anekdootteja, miten tää uppoaa noin hyvin samaan porukkaan kuin ne yleensä peruspositiiviset tarinat?

JR kirjoitti:Kasa katkeria anekdootteja, miten tää uppoaa noin hyvin samaan porukkaan kuin ne yleensä peruspositiiviset tarinat?

Ei mun mielestäni katkeria, paistaa läpi sellainen "sellasta se vaan on" enemmänkin. Tykkäsin.

vegassipu kirjoitti:Yhtenä jouluna Daniel Negreanu käveli ympäriinsä Bellagion pokerihuoneessa, ja tiputti jokaisen diilerin taskuun "black-birdin" eli $100. Mä olin onneksi vapaalla silloin. Huokaus. Bad beat.

Olen elänyt siinä uskossa, että jakajien työasujen taskut on ommeltu umpeen ?

Kiitoksia Sipu, aivan ykkösluokan tavaraa!

JR kirjoitti:Kasa katkeria anekdootteja, miten tää uppoaa noin hyvin samaan porukkaan kuin ne yleensä peruspositiiviset tarinat?

Mitä ihmettä JR!!!! Mihin sun sarkasmintaju on kadonnu??? Tai sit mä en tajunnu sun sarkasmia... .

Kiitos taas Sipu, kiva lukea aina näitä sun juttuja

Jokainen kirjoitus nayttaa olevan valitusta siita, etta pelaajat ovat pihtareita eivatka tippaa. Mahtavaa.

JR kirjoitti:Kasa katkeria anekdootteja, miten tää uppoaa noin hyvin samaan porukkaan kuin ne yleensä peruspositiiviset tarinat?

Kiitos rakentavasta palautteesta, yritän seuraavassa jutussani olla vähemmän katkera. Öhöm ja köhöm. Välillä se on hurjankin vaikeaa, kun olen luonteeltani niin perusnegatiivinen ihminen.

shi0ne kirjoitti:Jokainen kirjoitus nayttaa olevan valitusta siita, etta pelaajat ovat pihtareita eivatka tippaa. Mahtavaa.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, eikös se sanonta mene niin...

Hande kirjoitti:

vegassipu kirjoitti:Yhtenä jouluna Daniel Negreanu käveli ympäriinsä Bellagion pokerihuoneessa, ja tiputti jokaisen diilerin taskuun "black-birdin" eli $100. Mä olin onneksi vapaalla silloin. Huokaus. Bad beat.

Olen elänyt siinä uskossa, että jakajien työasujen taskut on ommeltu umpeen ?

Joo, ihan oikeassa olet; oikeiden diilereiden taskut on joko ommeltu umpeen, tai niitä ei edes työasuissa alunalkaenkaan ole.
Syynä on tietysti se, että muuten joku black jack-,ruletti-,baccarat- tai esimerkiksi crapsdiileri työntäisi pelimerkkejä omiin taskuihinsa.
Mutta; pokeridiilerit kun ovat näitä surkimuksia ja "pahnanpohjimmaisia" ja toteemipaalun alimmaisessa kerroksessa olevia, siis puoliksi jo maahan haudattuja, niin meille on suotu paitaan tai liiviin tasku, johon mahdolliset tipit sitten väliaikaisesti sijoitetaan. Tipeistä pullisteleva tasku sitten tyhjennetään pöydästä toiseen siirtyessä komeahkoon lanteilla nuokkuvaan "fanny-bagiin".

mun mielestä 300taalaa tippiä päivässä on melko paljon.

Punavuoren High roller kirjoitti:mun mielestä 300taalaa tippiä päivässä on melko paljon.

Höpöhöpö. Eihän tuosta kerry kuukaudessa kuin kuutisen tonnia. Naurettava lääkärin kuukausiliksa.